Pyhiinvaellusmatka Uuteen Valamoon 22.2.-24.2.2013
 

Perjantaina iltapäivällä matkamme alkoi Helsingin Pyhän Kolminaisuuden kirkon edestä, johon me pyhiinvaeltajat olimme kokoontuneet odottamaan bussia. Matkan hengellinen johtaja isä Veikko Purmonen toivotti meidät tervetulleeksi ja siunasi matkan. Meillä oli mukava porukka kasassa yhteensä 18 pyhiinvaeltajaa sekä aikaisemmilta matkoilta tuttu bussikuski. Matkajärjestelyistä huolehti jälleen Rita Krestjanoff. Tauolla pysähdyimme tutuksi käyneessä vanhassa pappilassa toimivassa kahvilassa Kenkäverossa. Matka jatkui tauon jälkeen akatistoksen rukouksella. Isä Veikon johdolla lauloimme akatistoksen ja tunnelma oli autuas. Illan hämärässä saavuimme Valamoon, jossa meitä odotti valamolainen teepöytä. Keisarin kabinetissa valamolaisen teepöydän ääressä arkkimandriitta Sergei toivotti meidät lämmöllä tervetulleeksi Valamoon ja kertoi meille luostarin kuulumisia. Nautimme teepöydän antimista; suolakurkuista, hunajasta, Valamon teestä, lohi- ja kaalipiirakoista. Matkanjohtaja Ritalla oli tuliainen arkkimandriitta Sergeille ja sen hänelle ojensi Maria. Kiitimme isä Sergeitä vieraanvaraisuudesta ja vaelsimme kuutamon loisteessa lepäämään huoneisiimme.

Lauantaiaamuna osallistuimme varhain aamupalvelukseen ja liturgiaan. Isä Sergei ja muu munkkiveljestö toimittivat liturgiapalveluksen, jossa tunnelma oli rukouksellinen ja koskettava. Liturgian ja luostariravintola Trapesan aamiaisen jälkeen meillä oli opastettu kierros Valamon aarteet -näyttelyssä. Näyttelyn oppaaksi saimme munkki ipodiakoni Joonan. Hän kertoi, että piispa Arseni oli lähinnä koonnut tämän näyttelyn. Näyttelyssä oli nähtävinä mm. upeita maalauksia, piirustuksia, ikoneita, esineistöä ja jumalanpalvelusvaatteita. Isä Joona kertoi hauskasti ja taidokkaasti näyttelyn tärkeimmistä aarteista sekä esitteli meille myös pysyväisnäyttelyn.

Päivän rukoushetken jälkeen teimme bussilla matkan Lintulan luostariin. Vierailimme Lintulan kirkossa sekä matkamuistomyymälässä, jossa oli esillä tuohuksien, ikonien ja kirjojen lisäksi myös luostarin käsitöitä ja yrttimaustetta. Tapasimme igumenia Mikaelan sekä Lintulassa käymässä olevan Venäjän Säntämälän nunnaluostarin igumenia Varvaran. Lauloimme igumenia Mikaelalle monia armorikkaita vuosia. Renja Suominen-Kokkonen ja Rita Krestjanoff ojensivat äiti Mikaelalle kukkia ja viime vuoden pyhiinvaellusmatkalta Lintulasta otetun valokuvan igumenia Marinasta. Ennen kuin palasimme Valamoon, kävimme igumenia Marinan haudalla ja pidimme herkän rukoushetken isä Veikon johdolla. Illalla saimme vielä kokea Valamon luostarin vigilian, jota pappismunkki isä Aleksanteri toimitti isä Veikon kanssa. Lauantain vigilia kesti melkein kolme tuntia, mutta palvelus oli hengellisesti hyvin koskettava. Kaunis slaavinkielinen laulu ja suomenkieliset rukoukset ruokkivat sielujamme sekä öljyllä voitelu siunasi mukavan päivän. Iltateen jälkeen menimme jokainen huoneisiimme nauttimaan luostarin rauhasta.

Sunnuntaiaamuna osallistuimme liturgiaan, jota isä Veikko, pappismunkki Aleksanteri ja isä Jari Jolkkonen toimittivat yhdessä muun munkkiveljestön kanssa. Palvelus oli kaunis ja isä Veikko piti hienon opetuspuheen Gregorios Palamaksen elämään ja opetuksiin liittyen. Opetuspuheessaan isä Veikko kertoi, kuinka pyhä Gregorios opetti, että kristillisyys ennen kaikkea osoittaa oikean tien Jumalan yhteyteen ja, että juuri tämän yhteyden saavuttaminen kolmiyhteisen Jumalan kanssa on ihmisen elämän ja kristillisen kilvoituksen korkein päämäärä. Halvaantuneen miehen parantamisesta kertoneeseen päivän evankeliumitekstiin viitaten isä Veikko muistutti, että meidän uskomme ja rakkautemme kautta lähimmäisemme voivat löytää tien Kristuksen luo ja tulla pelastetuksi. Näin myös luostarikilvoittelijoiden usko ja rukoukset voivat vahvistaa uskovia hengellisesti ja ohjata kulkemaan Jumalan yhteyteen johtavalla tiellä.

Lounaan jälkeen kävimme vielä tutustumassa Valamossa olevaan taiteilijatalo Sillankorvaan, jossa kolme makuuhuonetta oli sisustettu modernisti ja aistikkaasti. Ihastelimme vielä Valamon rauhaa ja luontoa ennen paluumatkalle lähtöä. Pyhiinvaellusmatka oli hengellisesti hyvin antoisa. Monipuolisen ohjelman ja hengellisten palvelusten lisäksi saimme nauttia luostarin rauhasta, luonnon kauneudesta ja hyvästä matkaseurasta. Valamossa saattoi myös viettää aikaa liikkumalla mm. hiihtäen upeassa talvisessa luonnossa tai tehden kävelyretken vaikka Valamon hautausmaalle. Paluumatka Helsinkiin sujui mukavassa, vaikka varmasti hiukan haikeassa mielessä. Isä Veikko kiitti meitä matkasta ja kertoi Venäjän luostarien ystävien seuraavasta pyhiinvaellusmatkasta, joka suuntautuisi mahdollisesti Pietariin. Näin jäimme haaveilemaan uudesta pyhiinvaellusmatkasta, joka ravitsisi meitä jälleen hengellisesti. Vielä näin suuren paaston alla - kiitos! Tämä pyhiinvaellusmatka oli koskettava ja mieltä piristävä!

Janie Niemi

---

Kuvat 1 ja 3-13 (c) Janie Niemi
Kuva 2 (c) Martti Kalkku