Pyhiinvaellusmatka Latviaan 21.-23.8.2015
 

”Kristityn koko elämä on yhtä pyhiinvaellusta. Pyhiinvaellusmatkat ovat hengellisen elämän tankkausta, mikä vie elämän vaellusta harppauksella eteenpäin ja antaa voimia pitkälle tuleviin arkisiin päiviin.” Näillä sanoilla kertoi joku matkalaisista tuntemuksiaan Latvian pyhiinvaellusmatkalla. Venäjän luostarien ystävät ry:n matkalle Latvian Riikaan 21.–23.8.2015 osallistui yhteensä 27 pyhiinvaeltajaa. Ekumeeniseksi ryhmän teki se, että siihen osallistui myös edustajat katolisesta ja luterilaisesta kirkosta. Ryhmällä oli koko matkan ajan käytössä Lehdon liikenteen linja-auto kuljettajineen, mikä teki paitsi varsinaisen matkan, myös poikkeamiset Tallinnan ja Pärnun tutustumiskohteisiin helpoksi ja mukavaksi.

Varhaisen Eckerö-laivalla tapahtuneen meren ylityksen jälkeen aloitettiin matka Viron puolella yhteisellä rukouksella. Isä Veikko Purmonen toimi matkan johtajana ja ryhmän hengellisenä isänä. Hänen yhteistyössä paikallisten henkilöiden ja Latvian kirkon pyhiinvaelluspalveluksen suunnitteleman matkaohjelman mukaisesti siirryimme tutustumiskohteesta toiseen sujuvasti. Sää suosi meitä koko matkan ajan ja siten sekä Viron että Latvian luonto näytti meille parastaan koko matkan ajan. Hotelli Valdemar Riian kaupungissa osoittautui erinomaiseksi majoittumispaikaksi; ruoka oli herkullista, huoneet siistejä ja mukavia, sijainti ryhmän tarpeisiin toimiva ja henkilökunta ystävällistä ja auttavaista.

Kun perjantai-iltana olimme majoittuneet ja syöneet illallisen, läksimme iltapalvelukseen katoliseen Maria Magdalenan kirkkoon. Kyseinen kirkko oli alkujaan toiminut ortodoksisena kirkkona, mutta nyttemmin se palveli paikallisen katolisen seurakunnan kirkkona. Jumalanpalveluksen jälkeen kirkossa oli isä Ioann Schenrockin johtaman ortodoksisen mieskuoron konsertti, mitä seuraamaan jäi lisäksemme myös runsaslukuinen seurakunta. Konsertti oli mielet korkeuksiin nostattava kokemus ja antoi aavistuksen siitä hyvästä, mitä ryhmämme toivoi tältä matkalta.

Lauantaipäivä alkoi tutustumisella Pyhän Kolminaisuuden nunnaluostariin. Luostarin rakentajia olivat sisarukset Katariina ja Natalia, jotka keräsivät kolehtia ja avustuksia eri puolilla Venäjää ja saivat näin kokoon puolet rakentamiskustannuksista. V.1884 rakennettiin ensimmäinen, Sergei Radonesilaiselle pyhitetty kirkko, mihin mahtuu 300 henkilöä. Ikonostaasin lahjoitti Johannes Kronstadilainen. Luostarin aloitteesta, ja Nikolai II muistolle pyhitetyltä yhdistykseltä saatujen varojen turvin rakennettiin toinen, Pyhälle Kolminaisuudelle pyhitetty kirkko. Tässä kirkossa on paikka 1500 henkilölle. Kun Kristuksen syntymälle pyhitetty pääkirkko neuvostovallan aikana suljettiin, sen ikonostaasi siirrettiin luostarin kirkkoon. Kirkon oma Jumalan Äidin kuolonuneen nukkumisen muistolle pyhitetyn kirkon ikonostaasi siirrettiin ns. alakirkkoon, missä se on edelleen. Alakirkossa ovat myös luostarin rakentajien, sisarusten Katariina ja Natalia, vanhempien haudat. Luostarin suuri kirkko toimi neuvostovallan ajan Latvian ortodoksien kirkon pääkirkkona aina vuoteen 1990, jolloin mm. planetaariona toiminut Kristuksen syntymän kirkko palautettiin kirkolle. Neuvostovallan aikana luostari toimi ajoittain ilman igumeniaa, osa sen maa-alueesta otettiin valtiolle ja sisaret joutuivat jossakin vaiheessa asumaan luostarin Johannes Klimakoksen muistolle pyhitetyssä skiitassa. Luostaria ei koskaan suljettu, vaan se oli toiminnassa koko neuvostovallan ajan. Tällä hetkellä pääluostarissa on 60 ja skiitassa 45 nunnaa. Toimeentulonsa luostari saa pääasiallisesti pyhiinvaeltajien vierailuista ja avustuksista.

Luostarin oppaana toiminut sisar kertoi runsaasti tarinoita ja ihmeitä luostarin rakentajista ja luostarin historiasta. Merkittävimpien joukossa oli tarina Tolgan ihmeitätekevästä Jumalanäidin ikonista, minkä muistopäivää oli vietetty juuri edellisenä päivänä 21.8. Alkuaan toisessa 1950-luvulla lakkautetussa luostarissa sijainnut ikoni tuotiin ristisaatossa luostariin ja ihmeitä tapahtui myös silloin. Ensimmäisen maailmansodan aikaan ikoni vietiin turvaan Nzni-Novgorodiin, mistä se kuitenkin tuotiin takaisin tuohon mainittuun lakkautettuun luostariin v.1918. Nyt ikoni oli runsaan kukkameren ympäröimänä ja rakastettuna paikallaan Pyhän Kolminaisuuden luostarissa juuri juhlaansa viettäneenä meidän kunnioitettavana. Ikoni teki moniin omilla erityispiirteillään ja historiallaan suuren vaikutuksen.

Muina lauantaipäivän tutustumiskohteina olivat Kristuksen syntymän katedraali. Katedraali suljettiin vuonna 1961, ja avattiin uudelleen kirkkona vuonna 1991. Koska kirkon sisustus oli tuhottu em. luostariin siirrettyjä ikonostaasia ja joitakin ikoneja lukuun ottamatta, on kirkon nykyinen sisustus täysin uutta. Ikonostaasi on moskovalaisten ja freskot pietarilaisten mestarien tekemät. Kirkoille tulevat tuohukset ovat Venäjältä. Latvian kirkko sai autonomian vuonna 1922 ja toimii edelleen Moskovan patriarkaatin alaisuudessa. Jo ennen autonomiaa piispana toimi syntyperäinen latvialainen Ioann (Janis) Pommers, joka valittiin myös kolmeen eri otteeseen valtion parlamentin jäseneksi. Vuonna 1934 hänet murhattiin. Kun hänen hautansa katedraalin palauttamisen jälkeen avattiin, hänen ruumiinsa ja piispalliset vaatteensa eivät olleet maatuneet. Metropoliitta Ioann kanonisoitiin pyhäksi vuonna 2001.

Kaikkiaan Riiassa toimii 15 ortodoksista kirkkoa. Iltapäivän aikana näimme ulkopuolelta niistä muutamia kirkkoja, joista mm. 230 vuotta vanhaa Pyhien Pietarin ja Paavalin kirkkoa ollaan siirtämässä takaisin kirkon omistukseen, mutta vielä tällä hetkellä se toimii konserttisalina. Vuonna 1884 rakennettu venäläinen Kaikkien pyhien kirkko toimii seurakuntakirkkona. Vuonna 1895 rakennettuun Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon veimme viimeiset viemisemme. Kirkossa toimitetaan palvelukset päivittäin, siis myös Liturgia. Saimme ihastella pyhäinjäännösten suurta määrää, mm. Maria Magdaleenan ja Johannes Kastajan rististä. Pyhän Panteleimonin ikonista vuotaa ajoittain mirhaa. Illalla meillä oli vielä mahdollisuus osallistua Vigiliaan Pyhän Aleksanteri Nevskin katedraalissa. Tämän kirkon tavallisuudesta poikkeava kauneus, kirkkokuoron hyvä laulu ja kirkkokansan kotoinen, lempeä hengellisyys antoi syvän kokemuksen ja säilyy sydämessä monilla yhtenä matkan kohokohdista.

Sunnuntain kotimatkan keskeytti pysähdys Virossa, Pärnun Kristuksen kirkastuksen kirkossa. Kirkko on vuodelta 1904. Meitä oli vastaanottamassa piispa Aleksanteri, joka piti ryhmällemme lempeän hengellisen puheen. ”Kristuksen vastaista toimintaa on maailmassa paljon. Koska maailmassa ei vielä ole riittävästi julistettu evankeliumia, jotta maailma olisi pelastettu, Kristusta ei voida ohittaa. Pelastus on vain Jumalassa. Vain risti voi ratkaista sen, ettei mikään voi olla meitä vastaan. Kristityn kantamaa (kaula)ristiä paholainen pakenee. Metropoliitta Stefanien sanoja lainaten, kirkossa ei ole vain symboleja, vaan kirkko on todellista ja elävää. Kristityt ovat onnellisimpia ihmisiä. Jos he kestävät koettelemukset, he kestävät myös ilon ja onnen.” Kiitollisina ja matkaamme tyytyväisinä toimitimme linja-autossa Pärnun ja Tallinnan välillä Akatistoksen Jumalansynnyttäjälle.

Ennen laivarantaan menemistä meillä oli vielä opastettu tutustuminen Tallinnan Aleksanteri Nevskin katedraaliin. Vaikka katedraali oli ennestään monille tuttu aikaisemmilta vierailuilta, on opastetun kierroksen aikana aina mahdollisuus oppia jotakin uutta. Näin tälläkin kertaa. Erityisesti ikoni uusmarttyyreistä ja sen pohjalta kerrottu Viron ortodoksisen kirkon syntyhistoria oli mielenkiintoista kuultavaa. Se toisaalta synnytti suurta surua kirkon ja sen jäsenten kokemista koettelemuksista ja antoi paljon ajattelemisen aihetta, mutta myös kiitollisuutta siitä johdatuksesta ja rakkaudesta, jota Jumala on kuitenkin kaikissa vaiheissa omilleen osoittanut. Lähes kaikissa käymissämme kirkoissa saimme nähdä kastetoimituksia ja kirkkoon liittämistä, mitkä nekin omalla vahvalla tavallaan todistavat Jumalan armosta ja huolenpidosta kirkkoaan kohtaan. Kiitollisin mielin läksimme katedraalista viimeiselle pyhiinvaelluksemme etapille, matkalle kotimaahan!

”Suuri ja ihmeellinen Jumala! Sinä sanomattomalla hyvyydelläsi ja auliilla huolenpidollasi hallitset kaikkea. Sinä olet lahjoittanut meille maallisia hyvyyksiä ja meille antamillasi lahjoilla olet vahvistanut meitä uskossa luvattuun valtakuntaasi. Sinä olet suonut meidän tämänkin matkan aikana välttää kaikkea pahaa. Kiitollisina monista hyvistä teoistasi, me sinun palvelijasi Sinua ylistämme, siunaamme ja Sinulle kiitosta kannamme, ja nöyrän palvelijan rakkaudella huudamme: Hyväntekijä Vapahtajamme, kunnia olkoon sinulle.”

Tuusulassa 27.8.2015
Outi Piiroinen-Backman


(c) Outi Piiroinen-Backman


(c) Outi Piiroinen-Backman

Pyhiinvaeltajia Pyhän Kolminaisuuden luostarin kirkossa ihmeitätekevän Tolgan Jumalansynnyttäjän ikonin äärellä

(c) Eero Sarkonsalo

Latvian kirkon piispa Aleksander tervehtimässä pyhiinvaeltajia Kolminaisuuden luostarin edustalla

(c) Eero Sarkonsalo

Piispa Aleksander pitämässä opetuspuhetta pyhiinvaeltajille Pärnussa Kristuksen Kirkastumisen kirkossa

(c) Eero Sarkonsalo


(c) Seppo Tuomi


(c) Seppo Tuomi


(c) Seppo Tuomi

 
 
[ takaisin ]